Jyväskylän naislaulajatSaimme tietoomme L.A. Choruksen johtajan Alessandro Fortunaton valitsemat Taulumäen konsertissa yhteisesti esitetyt kolme laulua vuodenvaihteen tienoilla. Tekstien käännöksiä ja merkitystä käytiin läpi tunnelmaan virittäytymistä varten kevään kuoroleirillä. Kappaleet olivat sanomaltaan tunteellisia, herkkiä ja yleviäkin. Ääntämistreenin aloittamista varten Alessandro oli lukenut tekstien sanat laulun rytmiin meitä varten videoille. Varsinaisesti kappaleita ei ehditty vielä kevään aikana juurikaan laulamaan kevätkonserttiohjelmiston harjoittelun vuoksi. Kesäksi oma johtajamme Rita Varonen teki meille stemmoittain harjoitusvideot kotitreenejä varten. Elokuulla ehti ennen italialaisten vierailua olla kahdet omat harjoitukset sekä lauantainen kuoroleiri, joissa yhteislauluja ehdittiin harjoitella Ritan johdolla. Toki omaa 5 kappaleen konserttiohjelmistoa piti käydä myös läpi; nämä kaikki oli onneksi jo kevätkonsertissa esitetty joten alusta ei tarvinnut niiden kanssa aloittaa.
Yhteisharjoittelulle L.A. Choruksen kanssa oli varattu vierailuviikon tiistai- ja keskiviikkoilloista reilu pari tuntia. Siinä ajassa oli saatava yhteiskappaleet kasaan. Lisähaastetta toi kuorojen erilaisuus: piti sovittaa lähes tuplamäärä naisääniä 18 hengen sekakuoron rinnalle niin että kokonaisuus olisi tasapainoinen. Alessandro vastasi täällä Suomessa Italiasta tuotujen yhteiskappaleiden harjoituttamisesta ja johtamisesta; Rita oli ollut vastuussa Italiassa Suomesta vietyjen yhteislaulujen osalta.
Yhteisharjoitukset aloitettiin kropan ravistelulla, venyttämisellä ja avaamisella laulua varten. Ääntä avattiin ja mieltä viritettiin tunnelmaan pitkillä äänillä samalla vokaaleja vaihtaen. Vähitellen edettiin lyhyisiin melodian pätkiin: tiistaina Hanninkaissalissa lauloimme stemmoittain kaanonissa Ennio Morriconen Deborahin teemaa salissa vaellellen. Samalla opettelimme kuuntelemaan toistemme sointia. Haasteena oli jälleen kielten erilaisuus ja etenkin vokaalit: Italiassa tuskailtiin ääkkösiä kun taas täällä suomalaisten italialaiseen makuun leveitä ja kurkkuun painuvia vokaaleita. Sisäisen lapsen etsimisen ja timanttimetaforan kautta haettiin vokaaleihin ja sen myötä myös yhteissointiin kirkkautta ja heleyttä.
Tunnelma harjoituksissa oli enimmäkseen levollinen ja intensiivinen. Alessandron tapa johtaa oli lempeä ja herkkä; hän loi ilmapiirin jossa kutsui kaikkia tekemään parhaansa ja antamaan kaikkensa. Tunne oli keskiössä, ja Alessandro pystyi kehollisesti ilman sanojakin synnyttämään kuorolaisissa sen fiiliksen jota hän halusi meidän laulaen ilmaisevan. Teksti ja sen sanoma oli tärkeämpi kuin tarkka nuottiin merkityn tempon noudattaminen. Kuhunkin fraasiin ja sen sanomaan tuli keskittyä, ja “uudesta hengityksestä alkoi aina uusi elämä”. Konsertin alla oli luottavainen ja rauhallinen olo mennä esiintymään yhdessä.
Teksti: Elina Monto